Pastorin palsta

Valo voittaa!

Elämme jälleen sitä aikaa vuodesta, jolloin valo lisääntyy. Aamut ovat kirkkaita ja luonto alkaa heräillä talvisesta horroksesta. Pimeys, jää ja routa saavat väistyä lämmön ja valon vaikutuksesta.

Ihmismielikin virkistyy, ja herää kuin uudelleen eloon. Vuodenaikojen rikkaus on asia, jota emme ehkä osaa aina tarpeeksi arvostaa täällä talven kaamoksessa, pohjan perillä.

Aikojen aamusta alkaen valolla on ollut keskeinen asema luomakunnassa.

Jumalan luodessa maailmat, eli tuntemamme kosmoksen. Jonka pikkuruisena osana meidän pallomme leijuu täällä avaruudessa.

Hän sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Siis valkeus! Ei aurinko tai muu taivaankappale. Valon tulo oli ensimmäinen edellytys elämälle.

Mikä ihme oli tämä valo tai valkeus?? Raamattu opettaa Kristuksesta, että hän on aina ollut, ei siis luotu. Jeesuksen alku ei ole siis jouluna seimeen syntyneessä Vapahtajassa. Hänen alkunsa on muinaisuudessa, ennen ikuisia aikoja, kuten profeetat raamatussa sen ilmaisevat.

Evankeliumissaan Johannes sanoo kansalle: ”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys käsitä sitä”. Loisti siis aikojen alussa. Mikä parasta, loistaa siis edelleen. Myös meidän nykyaikaisten ja teknistyneitten ihmisten keskellä.

Se ei ole himmennyt ihmisviisaudesta ja sen saavutuksista.

On vain edelleenkin niin, ettei pimeys käsitä tätä valoa.

Valkeuden tullessa sanotaan Jumalan erottaneen valkeuden pimeydestä.

Ne ovat siis toistensa vastakohtia, eikä niitä voida sekoittaa. Ne ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään. Heti kun sytytät pienenkin kynttilän pilkkopimeään huoneeseen, se valaisee sen vastustamattomasti.

Jumala sanoi valkeutta hyväksi. Myös Kristuksesta sanotaan, että tämä valkeus valaisee ihmisen ja tekee sitä samaa hyvää työtä ihmisen sisimmässä ja elämässä. Tämä tapahtuu aina Jeesuksen tullessa ihmiselämän vaikutuspiiriin, merkiten asioiden kirkastumista ja selkiytymistä. Jeesus toteaa itsestään: ”Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan ettei yksikään joka minuun uskoo jäisi pimeyteen”(Joh.12:46)

Me elämme moniarvoisuuden maailmassa, jossa monet tutut ja turvallisetkin arvot halutaan sekoittaa. Joskus tuntuu että mustasta koetetaan tehdä valkoista ja päinvastoin. Annetaan ymmärtää, ettei mitään totuutta tai valkeutta ole olemassakaan. Näin tukahdutetaan ja halutaan viedä ihmiseltä toivo ja evankeliumin valo ja kirkkaus, joka siitä kaikesta päättäen loistaa toivottomampaankin ihmissieluun.

Valon kaipuu, joka asuu aivan jokaisessa ihmisessä, vaatii vastauksia, totuutta, oikeutta ja puhtautta. Syvimmiltään se ei tyydy puolitotuuksiin eikä epärehellisyyteen jota sille tarjotaan. Tämä tukahduttaminen aiheuttaa pahoinvointia ja rauhattomuutta.

Jumalan sanaa sanotaan valkeudeksi ihmisen tielle. Jokainen rehellinen ja aidosti Sanan alle nöyrtyvä ja siihen luottava löytää tien valkeuteen ja selkeyteen joka kirkastuu kirkastumistaan.

Jeesus sanoo: ”Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”. Tie on siis turvallinen ja kirkas. Ihan kuin kevätpäivä parhaimmillaan. Valon tunkeutuessa ihmiselämään se voi ensin häikäistä ja paljastaa asioita joita ei ennen edes huomannut. Ihan kuin keväällä auringon säteitten paljastaessa ikkunan tahrat, joita ei talven hämäryydessä edes huomannut.

Meille luvataan; ”Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa…Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”.

Valoisaa kevättä kaikkien elämään!

Arto Koivukoski, Teuvan vapaasrk.